Elokuvissa käymisen kulttuuri on pilalla: somettajat tekivät leffakokemuksesta kammottavan
Elokuvissa käymisen kulttuuri on pilalla: somettajat tekivät leffakokemuksesta kammottavan
Oman elämänsä elokuvakriitikko tilittää: jopas oli kammottava leffakokemus! Ja niin pitikin olla – olihan kyseessä kauhuleffa sieltä kauheimmasta päästä.
Olen samaa mieltä siitä, että vituttaa kun leffoissa joku pimeässä salissa räplää kännykkää edessä tai vieressä ja kirkkaus on asetettu 25/10 tasolle.
You're viewing a single thread.
Leffassa käynti nyt on muutenkin ollut lähinnä rahanhukkaa muutaman viime vuosien ajan. Hinnat pilvissä, yleisössä näitä someaddikteja ja puhuvia teinejä + äänekkäitä syöjiä ja limsanryystäjiä.
Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta katson leffat mieluummin pienellä viiveellä kotisohvalta omassa rauhassa, kuin menen polttamaan rahojani Finnkinolle. Lasten kanssa välillä tulee käytyä, kun se on yhteistä tekemistä ja heistä hauskaa. Plus sitten sitten tietty pienempiä yksityisiä teattereita tukee ihan mielellään, niissä toki yleisökin käyttäytyy keskimääräistä paremmin ja kanssakatsojia huomioiden.
Sika hintaista on. Muuten ärsyttää lähinnä sen sikahinnan lisäksi kärsittävät 15 minuuttia mainoksia.
Itse katon leffat kuitenkin mieluummin teatterissa kuin kotona, ainakin ensimmäisen kerran.
Kannattaa suosia pienempiä teattereita jos mahdollista, toki monella paikkakunnalla Finnkino on syönyt kilpailijat.
Itelle leffateatterissa käyminen on edelleen se paras leffakokemus. Mun on vaikee kuvitella että esim. Dyyni osa 1 ois ollu yhtä hieno kokemus kotisohvalta verrattuna Itiksen IMAXiin.
Mut oon kyl samaa mieltä et leffoissa käyminen on nykyään todella kallista.
Kokemus on isolla valkokankaalla toki eri, mutta itseä häiritsee juuri kaikki ylimääräinen mitä teatterissa käynti tuo mukanaan. Kännykät on toki yksi, mutta niiden lisäksi toisilleen kuiskailevat, karkkien käärepapereita ja sipsipussia tms räpläävät katsojat.
Vajaalla tonnilla saa kotiinkin niin ison kuvan, että sitä ei lähietäisyydeltä näe kokonaan. Jos katsoo paljon elokuvia, niin ei mene montaa vuotta, että tuo maksaa itsensä takaisin. Samalla saa olla omassa rauhassa.
Juu, näitä poikkeuksia on. Dune hyvä esimerkki, samoin Oppenheimerin ajattelin katsoa teatterissa. Mutta ~99% leffoista on kotisohvalta käsin miellyttävämpi kokemus 🙂
Toisaalta, jos oppenheimerin haluaa nähdä kuten ohjaaja tarkoitti, se pitäisi nähdä oikealta 70 mm imax-printiltä ja lähin löytyy Prahasta tai Lontoosta.
Lienee tyytyminen omaan lähisaliin, oli mitä oli.
Juu no, ihan tommosen hifistelyyn ei ole tarvetta. Jos nyt isolta screeniltä hyvällä äänentoistolla näkisi, niin olen tyytyväinen. Paikallisessa myös iSense, mutta ilmankin pärjää.